Tarinallisuus projekteissa

Muotoiluajattelijan keskiössä tarinallistaminen antaa sävyä prosessiin. Tarinassa kysytäänkin mitä, missä, milloin? Tarinassa tulee olla sankari, taistelukenttä, tavoitteet ja niiden toteuttaminen ja keitä matkalla tulee vastaan. Tarvitaanko matkalla apua ja millaisena voitto tai päämäärä lopulta ilmenee. Miten elämää harjoitettiin ja opittiinko jotakin uutta. Näitä kaikkia tulee miettiä, kun tarinnallistetaan prosessia.

Tarinat puhuttelevat ihmisiä aina. Oli sitten kyse jostakin myyvästä asiasta tai ihan muuten vain kuultavasta asiasta. Muotoiluosaamista ja tuotteita myydessä asioiden tarinallistaminen onkin erittäin oivallinen tapa vaikuttaa ostajaan. Tämä on aika kärjistetty esimerkki, mutta kun olet suurien tunteiden vallassa, onko päätöksentekosi kovin järkipohjaista? Ei minusta. Tunteisiisi vedotaan huikealla tarinalla ja näin teet hankintapäätöksen hieman tunnehöyryissä.

Tarina on kuitenkin hyvä pitää inhimillisenä, sillä ihmiset sitä kuuntelevat ja toivovat voivansa samaistua hetkeen. Liian usein koitetaan tarinaa myydä liioittelemalla ja dramatisoimalla. Epäonnistumiset on hyvä tuoda myös esiin, sillä usein epäonnistumisien kautta kavutaan voittoon ja se jos mikä koskettaa kuulijaa.

Itse henkilökohtaisesti inspiroidun usein muodoista ja väreistä enemmän kuin tarinoista. Erityisesti nimenomaan omassa tekemisessäkin ja se on opiskellessa koitunut välillä hankalaksi, kun kerrotaan että asiakas pitäisi ja jopa haluaisi tarinan suunnittelemillemme tuotteille. 

Viime vuoden asiakasprojektissa suunnittelimme puulajien perusteella lasisia esineitä, jotka tulisivat olemaan myös valaistuja. Sain aiheekseni vaahteran ja inspiroiduin kovasti vaahteran lehden muodosta. Tässä vaiheessa toki jo painotettiin mahdollista tarinaa tuotteeseen, sillä se voisi vakuuttaa asiakkaan esittelyvaiheessa. Vilkaisin kyllä olisiko vaahterasta puuna mitään tarinaa, mutta en muistaakseni sellaista löytänyt. Kuten jo mainitsinkin, minua inspiroivat enemmän muodot ja värit. Toki keksin pienen tarinan suunnitelmaan ruskasta ja lehtien putoamisesta syksyisin, mutta on sen suurempaa tarinaakin vaikea lähteä keksimään, jos sellaisen pohjalta ei kuitenkaan ole lähtenyt ideoimaan. Teos valittiin jatkokehittelyyn ja se kertoo minulle suunnitelman onnistuneisuudesta ilman sen suurempaa tarinaakin.

Viime keväänä suunnittelin lasinappimalliston. Olin silloin opiskelemassa Tsekissä ja voin sanoa hieman inspiroituneeni kotimaastani Suomesta. Inspiroiduin Suomen perinteisestä karamellista, salmiakista. Tässäkin kohtaan inspiroiduin vahvasti itse salmiakkikuviosta ja terävistä muodoista sekä väriyhdistelmistä. Muistan kun istuin kavereideni kanssa pubissa ja tiesin tämän tehtävän olevan mielen päällä, sillä suunnittelussa pitäisi päästä eteenpäin. Yht´äkkiä sain idean ja muistan istuneeni siellä vielä hetken, jonka jälkeen ryntäsin huoneeseeni ja leikkelin ja maalasin suunnitelman valmiiksi. Siihen ei tarvittu sen enempää luonnoksia. Projektin ollessa valmis kerroin pienen isnpiroitumisen kotimaani korostumisesta opiskellessani ulkomailla. Minulla ei ollut koti-ikävää, mutta koen että tottumani ympäristön ajattelu korostuu enemmän, kun elää aivan uudessa ja erilaisessa ympäristössä, uudessa maassa. 

Itse uskon että pienilläkin tarinoilla voidaan vaikuttaa kuulijaan. Ei tarvitse olla suuri koskettava elämäntarina, jotta joku voisi löytää tuotteen ja tarinan kiinnostavana. Olen sen myös itsekin todistanut muotoilussani.